Broidin häät ja muistojen kuvauskalusto

Pikkuveljeni, se mm. graafisesti kehittyneempi versio, meni hiljattain naimisiin. Toki yhtään aliarvioimatta morsiamen roolia hashtag #wilhelminajasamuel – mutta tämä tarina kertoo ehkä kuitenkin muusta enemmän kuin häistä. 🙂

Ajatus oli hyvä, sehän se lie tärkein. Aikeenani oli nimittäin muistella retroillen aikoja, kun me veljekset hankimme ensimmäisen järjestelmäkameran yhteiseksi. Tai tarkalleen ottaen minä ostin rungon (Canon EOS 400D) ja Samu edulliset ja kohtuullisen laatuiset Sigman lasit. Ne on yhä kaikki hallussani näin 14 vuotta myöhemmin.

Optimitilanteessa kuvat olisivat huokuneet tuon 10Mpix aikakauden sivistynyttä CMOS-kennojen rakeisuutta ja häätunnelmaa. Niistä olisi voinut tehdä muistojen gallerian tällä pienellä yksityiskohdalla höystettynä.

Vaan koskapa asiat menisivät aivan suunnitelmien mukaan? Velipojalla saattaa mennä hieman useammin kuin itselläni. Itse vastaan: harvoin ja ei tälläkään kertaa.

Valitettavasti linssisarjat taitaa olla ottaneet osumaa, sillä lyhyemmällä kahdesta lasista ei yksinkertaisesti saa aikaan teräviä kuvia. Pidemmällä sen sijaan ei tee yhtään mitään sisätiloissa. Se sopivampi kahdesta ei kovinkaan usein automaattitarkenna tai tarkentaa hieman ohi mittauspisteen. Niin myös tällä kertaa ja useasti.

Kuvassa saa suudella morsianta tai tehdä mitä vain, tästä ei näe mitä oikeastaan tapahtuu.

Näillä ottamillani hääkuvilla (onneksi en ollut mikään virallinen hääkuvaaja) saa lähinnä aikaan mainion seuraleikin, jossa yritetään muistella mitä kuvassa on saattanut olla tapahtumaisillaan.

Häät ovat aina muistorikas juhla. Joitakin muistoja saattaisi silti haluta jättää väliin. Kuva onnistui. 🤦‍♂️😂

Häät alkoivat osaltani varsin mainosti. Saatuani ladatuksi hieman virtaa väsyneeseen litium-akkuun (ja morsiamen isän tiedotettua ettei kirkossa tulisi kuvata), huomasin penkissä istuskellessa mistä ne mustat epämääräiset klöntit lattialle tulivat.

Juhlakenkäni olivat sieltä suunnilleen samalta aikakaudelta kameran kanssa ja päättivät olla biohajoavat juuri tänä samana siunattuna päivänä. Pohjaa vaille hyvät nahkakengät päätyivät XXL:n roskakoriin heti vihkimisen jälkeen ja tein sprintin ravintolaan uusilla maastojuoksukengillä. Ne on oikeesti ihan edustavat, meni läpi kuin väärä raha – tai kukaan ei ainakaan kehdannut huomata niitä.

Jotta en olisi jättänyt kaikkea ainoastaan yhden kameran varaan, onhan minulla myös tuo huippulaadukas neljän kameran Android-puhelin: Oneplus Nord.

Oneplus saattaa osata tehdä ok laatuisia 5G-puhelimia, mutta tuo huippulaadukkaaksi markkinoitu yhdistelmäkamera on kyllä melkoinen fiasko. Oheinen kuva kertokoon asiasta hieman tarkemmin. Tai sumeammin.

Huomaa kuvaan eksynyt photoshopatun oloinen väsynyt juhlijamme. Kyllä hänkin oli ihan aidosti läsnä. Luulisin.

Otetaanpa siitä lähikuva, crop crop…

Poikaparka on niin väsynyt, että alkaa häipyä kuvistakin…

Tuon laadukkaaksi mainostetun kännykkäkameran laatu on todellakin onnistuttu piilottamaan. Kuviin se ei välity.

Kännykamerani tuntuisi toistuvasti yhdistelevän huonoimmat kuvan osuudet eri kameroista keskenään yhdeksi jpeg-pakkauksella lopullisesti pilatuksi mössöksi. Muutaman ohjelmistoipäivityksen jälkeen sitä ei saa edes itse säätää tekemään asioita yhtään paremmin.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin… Onneksi häät menivät hyvin ja tuore aviopari on onnellinen. Se on tärkeintä.

Onnea Wilkku & Samu 2021! 🙂 #WilhelminaJaSamuel

Vastaa