Koneen tähänastisen elinkaaren noin puolivälissä lisäsin imusarjan ja PCV huohuotuslinjan väliin keruupöntön (”catch can”). Se ei kuitenkaan ollut tarpeeksi tehokas, vaan ohi pääsi imusarjaan asti niitä pisaroita, jotka kuumaksi ajettuna leijailee pöntössä. Samalla tavalla pisarat leijailevat myös ulos koneesta, jos avaa täyttökorkin moottorin sammutettuaan.

Olen jo pari kertaa pehmennellyt karstoja CRC GDI IVD-puhdistusaineella, mutta ei sekään sentään ihmeitä tee. Uutta kertymää muodostui kuitenkin jatkuvasti.

Nyt tein päätöksen lopettaa tuo sotkeminen ja jatkossa venttiileihin pääsee vain venttiiliajoituksen overlap-toiminnon kautta toteutetulla EGR-syklillä epäpuhtauksia (samalla metodilla sinne pääsee myös vähänen määrä polttoainetta moottorinohjauksen sisältämissä puhdistussykleissä).

Luonnollisesti putsailin myös imusarjan avattuani noita pahimpia karstakertymiä jälleen.

Nyt noin 1000km jälkeen on jo tuntuvia parannuksia moottorin käynnissä ja suorituskyvyssä. Misfire-kertymät eivät osu enää tietylle pytylle (yleensä se oli 2. sylinteri) ja niitä ei ole montaakaan per ajo edes yli tunnin yhtämittaisen ajon jälkeen tarkistaessa.

Ratapäivän ja moottoritieajon jäljiltä näyttäisi OBD-testijaksojen katalysaattoritestikin huomattavasti aikaisempaa parempia lukemia eli aikaisemmin catalyst efficiency monitor arvot oli luokassa 0.36 – 0.4 pitkän aikaa ja nyt se on pudonnut noin 0.28 – 0.3 luokkaan. Pienempi luku on parempi eli jossain 0.8 paikkeilla alkaa huutelemaan vikakoodia katalysaattorivauriosta.

Paremmalla suorituskyvyllä on varjopuolensakin eli moottorinohjaukselta pyydetään normaalissa ESC ajonvakautuksen toimintatilassa paljon herkemmin suorituskyvyn laskemista ja tämä näkyy ja tuntuu erityisesti peruuttaessa kylmillä semi-slikseillä ylämäkeen. Pahimmillaan ABS rutisee normaaleissa liikennevalolähdöissä heti kaasupoljinta painaessa alkuun rullaamisen kytkimellä lopuksi kuivalla asfaltilla. Vaikkei edes lähtisi mielestään erityisen kiireellä. Se liioiteltu alavääntö on tehnyt paluun.