tekniikkablögi

Satunnaisia tekniikkaan liittyviä pläjäyksiä oman kokemuksen maustamana, olkaa hyvä!

Ford "avaimeton" järjestelmä ja kaukosäätimen pariston vaihto

Kirjoitan uudemman kerran tästä aiheesta, sillä huomasin poistaneeni aikaisemman vuonna 2013 kirjoittamani tekstin. Törmäsin tuolloin ongelmaan, että avaimettoman järjestelmän kaukosäädin ei toiminutkaan pariston vaihdon jälkeen.

Heti alkuun sellainen huomautus, että nämä Fordin nykyaikaiset kaukosäätimet eivät voi "unohtaa" itseään irrottamalla pariston, eikä auto siten voi myöskään alkaa hylkimään ja vaatia "uudelleen ohjelmointia" avaimille. Täten tulee keskittyä nimenomaan avaimen virransaantiin.

Alkuperäinen paristo oli Panasonic CR2032. Uusi joku tuntemattoman merkkinen halpa paristo, siinäkin CR2032 leimat.
Alkuperäisessä paristossa oli jännite rasittamattomana 3,0V sellaisessa paristossa, jota ei ollut käytetty juuri lainkaan. Uudessa paristossa jännite pysyi 3,3V lukemassa ja ihmetys oli suuri. CR2032 määritelmän mukainen paristo on uutena lepojännitteeltään 3.0 - 3.4V ja kaikki siltä väliltä siis sallittuja, joten pitäisihän niiden toimia.

Päädyin tekemään "think out the box" ratkaisun ja oikosuljin pariston. Jännite laski muutaman lyhyen rasittelun jälkeen luokkaan 3,2V. Laitoin pariston takaisin kaukosäätimeen. Yllättäen se toimi ongelmitta tämän jälkeen. Suoritin saman testin useammalle paristolle. Ensin eivät uutena toimineet kuin enintään kerran napista painaessa, osa ei edes sitä yhtä kertaa väläyttänyt auton valoja. Ja tulos oli aina sama. Paristo alkoi toimimaan, kun sitä oli ensin rasiteltu ja saatu lepojännite laskemaan hieman.

Yhteenveto: kaikki paristot eivät välttämättä toimi kaikkien autojen kaukosäädinten kanssa saumattomasti. Vika ei ole ohjelmoinnissa tai kaukosäätimessä. Aivan varmaa syytä en ilmiölle tiedä, koska myös hieman korkeamman jännitteen uudet DL2032-paristot ovat yleensä toimineet.
Toimimattomuus saattaa liittyä ajoneuvon varkaudenestomekanismeihin eli epävakaa tai liian voimakas signaali saattaa aiheuttaa avaimen hylkimistä. Liian voimakas tai säröinen signaali saattaisi olla turhan korkeasta jännitteestä lähtöisin, kun taas liiallinen huojunta tai säröisyys signaalin alussa voisi johtua korkeamman jännitteen liian nopeasta laskusta rasitellessa.
Varmasti toimivia vaihtoehtoja ovat ainakin Panasonic CR2032 ja Renata DL2032.

LSPI (low speed pre-ignition) teoriaa ja käytäntöä

Viime aikoina on noussut esiin huoli korkean suorituskyvyn pienten moottorien taipumuksesta "nakuttaa" matalilla kierroksilla tuhoisin seurauksin. Todellisuudessa kyse ei ole nakutuksesta (suomenkielisenä terminä nakutus on eri nakutus). Kyseessä on ilmiö, josta käytetään akronyymiä LSPI eli low speed pre-ignition, matalan käyntinopeuden itsesyttyminen. Sille ei ole nakutuksen tavoin yhtä hyvin vakiintunutta termiä, mutta itsesytytystä voisi pitää yhtenä vahvana vaihtoehtona. Englanninkielisessä puheessa tälle ilmiölle on myös muita nakutus-termejä kuten super-knock tai mega-knock, jotka ehkä osaltaan sotkevat termistöä.

Luultavimmin myös jonkin verran Ecoboost ST 2.0L koneita on tuhoutunut juuri LSPI seurauksena. Vauriot ja kuvaillut tapahtumat ennen vaurioiden syntyä viittaisivat siihen ja normaali nakutus on näissä moottoreissa todella hyvin hallinnassa.
Todennäköisesti myös oman ST:ni moottori on kokenut näitä ikäviä tapahtumia, mutta toistaiseksi kestänyt sen määrän ja sattuman summana ovat osuneet sellaiseen kohden ettei ole päässyt muodostumaan moottorin rikkovaa erityisen suurta painetta puristustahdin loppuun. Pidän näitä LSPI-tapahtumia kuitenkin todennäköisimpänä syynä hetkellisiin tehon katoamisiin tai yllättäviin nykimisiin matalalla kierroslukualueella rasitellessa silloin, kun luistonesto tai vastaavat tekijät eivät selitä häiriöitä.

Nakutuksen ja itsesytytyksen (myöhemmin LSPI) välisiä eroja:
Nakutus on nopeasti kasvava painepiikki, joka synnyttää kuuluvan 6-7kHz äänen kuin moottorin kylkeen olisi kolautettu metalliesineellä. Nakutus syntyy sytytystulpan kipinän syttymisen jälkeisenä ajankohtana ja syntyvä korkea painepiikki saadaan sytytystä säätämällä siirrettyä jo valmiiksi tai nopeasti nakutusanturin avulla yläkuolokohdan jälkeiseen aikaan, jotta sen vaikutus moottorin toimintaan olisi mahdollisimman vähäinen. Tavanomaisesti nakutus on niin nopea, ettei paine ehdi kasvaa kovin montaa kertaa isommaksi kuin normaalisti, mutta se osuu väärään kohden ja häiritsee moottorin toimintaa.
LSPI sen sijaan tapahtuu ennen kipinän muodostusta. Se ei pidä mitään kuuluvaa tunnusomaista ääntä, ajoittuu useimmiten puristustahdin alkupuolelle ja synnyttää moottorin normaaliin paineen muodostukseen nähden jopa yli 10-kertaisen painepiikin lähelle yläkuolokohtaa. Se ole nykytietämyksellä ennakoitavissa moottorin toiminnasta antureita seuraamalla, eikä sen havaitseminen jo tapahtumaketjun alettua auta suojelemaan moottoria. Erityisen vaaralliseksi sen tekee korkea paine ja lämpötila, mikä saattaa rikkoa mekaanisesti tai jopa sulattaa alumiinimännän.

Nakutusta moottorit kestävät hyvin suuria määriä (moottorit ovat tavanomaisesti suunniteltu kestämään huomattavasti korkeampia hetkellisiä paineita ja suunnittelussa on huomioitu myöskin paineen tuottama hetkellinen lämmön kohoaminen palotilan äärilaidoilla ja männässä), mutta yksikin tarpeeksi aikaisin syntynyt voimakas LSPI voi tuhota männän tai kiertokangen kerrasta jo mekaanisen iskuvoiman takia.

Vaikka ilmiötä on jo ainakin 1940-luvulta asti tutkittu, se oli yllättävä uusi haaste palatessa tekemään pieniä suorituskykyisiä moottoreita. Kun näihin ongelmiin aikoinaan törmättiin ja suorituskykyä tarvittiin lisää, ongelman ratkaisun sijaan se ohitettiin oikoreitillä eli suurentamalla moottoreita ja heikentämällä sylinterikohtaista hyötysuhdetta. Sen jälkeen vain tavanomainen nakutus oli ongelma, mutta se on helposti hallittava ongelma toisin kuin LSPI. Keksittiin nakutusanturi, josta ei kuitenkaan LSPI suhteen ole mitään hyötyä. Nostaessa huipputehoja tyydyttiin heikentämään suorituskykyä matalilla kierroslukualueilla, jolloin LSPI ei esiinny edelleenkään ja bensiinimoottorit muuttuivat "kierroskoneiksi" vääntävän moottorityypin sijaan. Vääntävän moottorin tarpeisiin tehtiin isompia sylinteritilavuuksia ja pieniä diesel-moottoreita.

    Tähän asti LSPI osalta tunnetaan jo ainakin seuraavat tekijät ja niiden tuntemisen kautta ilmiötä voidaan hillitä tai ehkäistä kokonaan:
  • LSPI esiintyy vain alle 3000 rpm kierroslukualueella, kun BMEP normaalissa toimintatilassa on yli tietyn rajan (muutoin paine ei riitä räjähdysmäiseen polttoaineseoksen paloon tai aika ei riitä liiallisen paineen kasvuun ennen venttiilien raottamista)
  • LSPI syntymekanismeista yleisin on kemiallinen reaktio öljyn kalsiumyhdisteiden ja polttoaineen kesken, leimahdus roiskeista joita irtoaa ylimmän männänrenkaan alueelta tai jäämistä sylinteriseinämällä
  • LSPI syntyy herkemmin matalamman tiheyden polttoaineella
  • LSPI syntyy herkemmin korkean aromaattipitoisuuden bensoilla
  • LSPI syntyy herkemmin korkeammalla pakopaineella
  • LSPI syntyy herkemmin matalalla ilmankosteudella, joten pakkasella korottunut riski
  • matala moottorin lämpötila ja suorasuihkutus sylinteriseinämää kohden korottavat riskiä LSPI esiintymiselle (kondenssi)
  • ZDDP ehkäisee tehokkaasti LSPI syntymistä kemiallisena reaktiona bensan ja kalsiumin kesken, mutta vasta vähintään 800ppm fosforin pitoisuutena voi estää sen täysin
  • myös molybdeeni ehkäisee kalsiumpitoisia ylimmän männänrenkaan alueelta lähteviä leimahtavia roiskeita, mutta sen vaikutus on selvästi fosforia heikompi vielä 500ppm pitoisuudessakin (sen ollessa huomattavasti tavanomaista korkeampi pitoisuus moottoriöljyssä)

Toisin sanoen päästönhallintalaitteiden kehitys ja muu historian kulku ovat muokanneet öljyn lisäainepaketin kohden LSPI suurempaa esiintymistiheyttä. Yhtenä suurena tekijänä voisi pitää päästönhallintalaitteiden kehitystä, sillä pakokaasun takaisinkierrätys (EGR) lisää riskiä herkemmin syttyvien seosten reagoida kalsiumpitoisen lisäainepaketin kanssa. Eikä asiaa yhtään parantanut katalysaattorin suojelemiseksi vähennetty suurimman sallitun fosforipitoisuuden madaltaminen vuonna 2004 nykyiseen 800ppm maksimipitoisuuteen, joka tuottaa öljyn elinkaaren loppua kohden korottuneen riskin LSPI esiintymiselle, vaikka tuore öljy kykeneekin vastustamaan näitä reaktioita tehokkaasti.
Jotta yhdistelmä olisi mahdollisimman räjähdysherkkä, haluttiin taloudellisuutta. Kaksoismassapyörä mahdollistaa pienenkin moottorin olla käyttökelpoinen jo matalilta kierrosalueilta lähtien. Täten voidaan säästää polttoainetta ja lisätä suorituskykyä korkeammalla puristussuhteella ja turboahtamalla. Pisteenä I:n päälle jo varhain kehitetty nakutusanturi, joka tuo väärää turvallisuuden tunnetta hakiessa suurinta suorituskykyä myös matalaoktaanisella polttoaineella. Suomalaisten onneksi E10-laatu ehti tulla ennen LSPI-taipumukseltaan korottuneita moottoreita, sillä sen kaltainen polttoaine on kuitekin LSPI suhteen keskivertoa parempi matalaoktaaninen polttoaine.

Yllättäen LSPI-herkkyys olisi kuitenkin ehkäistävissä hyvin yksinkertaisella tavalla. Testien perusteella (SAE 2012-01-1615) kalsium-pohjaisten puhtaana pitävien lisäaineiden poistaminen öljyistä esti täydellisesti LSPI syntymisen sille muutoin tavanomaisissa olosuhteissa. Tämä täysin riippumatta käytetystä polttoaineesta tai lämpötilasta. Toisaalta voidaan myös nostaa fosforin ja molybdeenin pitoisuuksia, joiden läsnäolo ehkäisee tehokkaasti LSPI syntyä kalsium-lähtöisenä reaktiona öljypisaroiden ja polttoainejäämien irrotessa pinnoilta palotilaan.

Havaintojen pohjalta ryhdyttiin kehittämään uusia standardeja: voitelualan yleinen standardi ILSAC GF-6 ja GM Dexos1™ generation 2, sekä GM Dexos2™ uuden GF-6 vastineena sisältäen vain matalaviskositeettiset polttoainetaloudelliset uudet öljylaadut. Täten ILSAC GF-6 on ensimmäinen yleinen öljylaadun luokitus, jossa testataan vaatimuksenmukaisuus jakoketjun venymän ja LSPI varalta, Dexos® lisenssin ollessa vaihtoehtoinen ostettava laatuluokituksen sertifikaatti. ILSAC standradista on tulossa kaksi rinnakkaista standardia 6A ja 6B, joista ensiksi mainittu korvaa GF-5 luokan samoilla minimivaatimuksilla ja jälkimmäinen on tulevaisuuden optio pienikitkaisemmille öljyille alennetulla kuumankeston vaatimuksella.

Koska ILSAC GF-6 on vielä tätä kirjoittaessa keskeneräinen projekti (ensimmäiset öljyt pitäisi tulla markkinoille vuoden 2018 alkupuolella), esimerkiksi Ford Ecoboosteja varten BP Castrol kanssa yhteistyössä kehitetty Magnatec professional E 5W20 on luokiteltu toistaiseksi GF-5 luokkaan (mitä ei turhaan mainita nykyisessä kuluttajapakkauksessa). Kilpailevista öljymerkeistä poiketen sen pitäisi kuitenkin olla vähimmillään GF-6 luokituksen mukainen ja kyseisen standardin LSPI ja ketjun venymän testit ovatkin Fordin kehittämiä ja vaatimuksenmukaisuuden täyttäminen perustuu Ford Ecoboost 2.0L testimoottoriin.

    Mitä voin siis tehdä (ILSAC GF-6 luokkaa odotellessa), jotta moottori kestäisi?
  • käytä mahdollisimman pienen kalsiumpitoisuuden öljyä (tätä et valitettavasti tiedä ilman öljyanalyysiä)
  • vaihtoehtoisesti käytä hyvin korkean ZDDP-pitoisuuden öljyä (sinkin ja fosforin yhdistelmä, fosforia yli 800ppm, katalysaattorin surma, etkä tiedä tätäkään ilman öljyanalyysiä)
  • älä tuota suuria kuormituksia alle 3000rpm kierroslukualueella, käytä pieniä vaihteita kiihdytyksissä vaikka taloudellisuus kärsiikin
  • älä sekoita öljyyn ylimääräisiä lisäaineita tai muita öljyjä, sillä fosforipitoisuus voi laskea liikaa
  • käytä Fordille kehitettyä Castrol Magnatec Professional E 5W20 ecoboost-öljyä jos mahdollista
  • noudata huomattavasti suositeltua lyhyempiä öljyn vaihtovälejä

Ulkomaisen foorumin lähteiden perusteella vuoden 2014 Castrol Magnatec Professional E 5W20 "Ecoboost-öljy" sisälsi tuoreena seuraavan myös LSPI syntyyn vaikuttavan kemikaalitasapainon (lähtötietona öljyn kemiallinen analyysi): noin 30ppm molybdeeniä, 850ppm fosforia, 10ppm magnesiumia ja 2100ppm kalsiumia.
Käytetyn öljyn (10tkm vaihtoväli) analyysi sen sijaan näytti jo aika pahalta: enää 720ppm fosforia, mutta yhä 1900ppm kalsiumia.
Näistä vuoden 2014 öljynäytteiden tuloksista tuli ristiriitainen vaikutelma. Miten juuri tällaisessa öljyssä saatetaan käyttää noin suurta kalsiumpitoisuutta, vaikka fosforipitoisuus laskee väistämättä alle täydellisesti LSPI-taipumusta ehkäisevän rajan.
Avainsana vaikuttaisi olevan kyseisen öljylaadun hapettumisen esto. Sillä on normaaliin 5W20 tai jopa 5W30 nähden korkeampi leimahduspiste ja monista muista öljyistä poiketen Magnatec Professional E ei ylläpidä palamista vaan on itsesammuva. Se siis vastustaa hyvin voimakkaasti hapettumista ja todennäköisesti juuri siksi vähentää myös LSPI-taipumusta kalsiumpitoisuudesta huolimatta. Normaalit öljyanalyysit eivät tule paljastamaan mekanismia, sillä niissä testataan vain kulumametallit ja tavanomaiset lisäainepakettien alkuainepitoisuudet, sekä normaalit öljyn fyysiset laatutekijät.
Todennäköisesti suurin tämän öljylaadun salaisuus liittyy fenolijohdannaisiin ja amineihin, vahvoihin antioksidantteihin, sillä tuotteen käyttöturvatiedotteissa on esiintynyt siihen viittaavia merkintöjä. Ainakin näiden suhteen kyseinen öljy on toistaiseksi ainutlaatuinen ja aikaansa edellä. Ja suositus LSPI ehkäisemiseksi suorituskykyisissä Fordeissa.

Hyvä pikapesu ja helpompaa rengaspaineiden tarkistusta (Neste Quick Wash)

Neste Oil Korso, lähin huoltiksemme, uusi hiljattain Quick Wash pesulaitteensa ja sen kylkeen tuli myös muuta uusittua tekniikkaa.

Aloitetaan pesusta. Pesuautomaatti sisältää nykyisin kosketusnäytön ja viivakoodinlukijan. Itse käytän vain harjatonta pesua näissä, joten kokemukset rajoittuu siihen. Ohessa kahden kuvan "sarja" pesutuloksesta.

Kuten kuvasta näkyy, rapa on lentänyt ja suolaa tullut enemmän kuin riittävästi. Siitä huolimatta harjaton pesu suoriutui pesu-urakasta varsin mainiosti. Siitä saanee kiittää rotosuuttimien lisäksi myös hyvää pesuainetta. Käytetystä pesuainelaadusta mulla on hyvä arvaus työn puolesta, sillä erästä todella hyvää pesuainetta käytetään useissa kyseisen ketjun asemista.

Ja sitten ilmanpaineiden ja pesunesteen täytön kimppuun.

Uusitun pesulaitteen kyljessä on tosiaan modernia tekniikkaa. Puhdasta vettä saa suoraan annostelulaitteella nestesäiliöönsä ja ilmanpaineet tarkistetaan omalla pistoolillaan. Käyttö on niin helppoa, että enää naisväkikään ei voi käyttää tekosyynä "mutku mä en osaa". Kyllä varmasti osaat. Ensin ruuvataan venttiilinhatut pois, sitten käydään laittamassa laitteeseen haluttu tavoitepaine ja tämän jälkeen jokainen venttiili käydään läpi pitämällä täyttöpistoolia kiinni kunnes laite piippaa. Sitten venttiilinhatut kiinni ja tuoreemmassa ajokalustossa auto saattaa haluta myös kuittauksen rengaspaineiden valvonnalle ajotietokoneen valikosta. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä, kun tiedät paineiden olevan kunnossa.
Ja ei muuta kuin kovaa ajoa!

Elephas Qi langaton latausasema

Uudessa puhelimessa on Qi-latausvalmius eli langaton lataus, joten päätin tilata tällaisen Elephas valmistaman kohtuuhintaisen latausaseman.

Elephas Qi -latausasema käyttää 3-coil eli kolmen erillisen käämityksen tekniikkaa, joka varmistaa sen toimivuuden yleisimpien puhelinmallien (Qi-latausvalmiudella varustettujen) kanssa. Joissakin latausasemissa kelat eivät välttämättä osu sopivaan kohden sopivalle etäisyydelle, jolloin lataus ei kaikissa asennoissa tai kaikille laitteille onnistu.

Ensimmäisen latauskerran perusteella vaikuttaisi olevan vähintään yhtä nopea kuin normaalilla USB-laturilla lataaminenkin. Käyttäessä liitännät suojaavaa paksua suojakuorta se on lähes ehdoton hankinta, jotta ei tarvi sählätä liittimen kanssa.

Tähän laturiin kännykän laittaa kätevästi yhdellä kädellä. Ja ottaa käyttöön vielä helpommin heti tarpeen vaatiessa.
Kaapelin kytkeminen Micro-USB-liittimeen kunnollisen suojakuoren kanssa sen sijaan vaatii kaksi kättä ja keskittymistä. Samoin piuha on hankala ottaa pois latauksen päättyessä. Muutamia kertoja puhelin on lentänyt lattialle vähän tiukempaa latauskaapelia kiskoessa, kun tullut kiire lähteä ja ottaa puhelin mukaan. Tämän laturin avulla ne tilanteet jäävät kokonaan pois.

Helppoa ja yksinkertaista, toimivaa.

Samsung Gear S3 näytön suojalasi

Koska kello on vielä kännykkääkin alttiimpi iskuille ja naarmuille, päätin hommata siihenkin suojalasin.

Tuotemerkiksi valikoitui Kimilar, sillä sen sai muiden ostosten mukana kätevästi Saksan Amazonista. Paketissa on kolme suojalasia, kullekin asennusta varten puhdistusliinat ja yksi pieni imukuppi helpompaa asettamista varten.

Ilman imukuppia asennus tuskin onnistuisikaan kovin helposti, mutta imukupin käytössä tulee välttää kovaa painamista. Muussa tapauksessa käy kuten itselleni ensimmäisellä kerralla eli jää ilmakuplia alle. Ensin jäi keskeltä irti imukupin vetämänä ja vaikka suurimman osan sain pois painamalla ja työntämällä, jäi sinne tänne muutama pienempi ilmakupla. Tuote kuitenkin toimii siitä huolimatta mainiosti, eikä ilmakupliakaan huomaa ellei erikseen jää tuijottelemaan.

Supcase Unicorn Beetle Pro näytönsuojan modaus (muovin vaihto lasiin)

Aikaisemmin kirjoittelin tästä muuten hyvästä suojakuoresta Samsung Galaxy S7:lle, mutta näytön suojaan olin pettynyt. Sen tuntuma oli surkea ja sillä oli tapana jäädä hyvin herkästi todella likaiseksi, kuten kovaltakin muovikalvolta voi odottaa. Päältä likaantumisen lisäksi sen ja näytön väliin päätyi herkästi pölyä, karvoja, ym.

Ratkaisu ongelmaan: suojakuori auki, vanha kalvo irti ja lasinen näytönsuoja kiinni näyttöön. Kansi kiinni, omaiset ovat nähneet.

#Supcase #modifying #screencover part 1: old scratch protect film off (vanha naarmuilta suojaava kalvo pois)

Henkilön Teemu Räikkönen (@terae.fi) jakama julkaisu

Seikkaperäisempi selostus seuraa:
Ensin otetaan alkuperäinen kovamuovinen suojakalvo irti. Kannattaa aloittaa vähän tukevammasta kohden reunaa ja painaa voimakkaasti irti. Sitten kalvo revitään vähän kerrallaan irti sormella alapuolelta avustaen. Kalvon repeämisestä ei kannata olla huolissaan, lopulta kaikki mahdollisesti vielä kiinni jääneet lohjenneet palat rapsutellaan irti liimauksesta.

Uudeksi näytönsuojaksi valitsin "9H tempered glass" -merkinnästä tunnetun Kauko-Idässä valmistetun näytönsuojan. Tällä kertaa merkiksi valikoitui sattuman summana iTURBOS. Ostin Saksan Amazonista ja se taisi olla halvin Amazonin lähetysten mukana rahtivapaasti kulkenut malli.

Suojalasi asennetaan ohjeiden mukaan; ensin pyyhitään näyttö mukana tulevalla kostealla liinalla ja sitten kuivataan kuivalla liinalla. Sen jälkeen suojalasista irroitetaan kalvo ja lasi pudotetaan mahdollisimman keskelle tähdäten paikoilleen ja sen pitäisi imeytyä kiinni itsekseen.

Kyseisestä suojalasista mainittakoon sellainen heikko puoli, että liima ei ottanut ihan täydellisesti kiinni vaan reunoista jäi irtonaiseksi. Jotkin muut aikaisemmat käyttämäni tuotteet (muissa puhelinmalleissa) ovat imeytyneet omalla painollaan täydellisesti kiinni ilman ilmakuplia tai reunan irti jäämistä. Tätä mallia ei saanut täydellisesti kiinnittymään edes painamalla voimakkaasti. Samaa ongelmaa näytti esiintyneen muillakin ostajilla ja kyseinen tuote oli poistunut toistaiseksi myynnistä jo ennen kuin ehdin saada omani. Huomasin asian vasta asennettuani.

Näytön reunojen epäsiistiydestä (ei pahemmin näy käyttäessä) huolimatta tämä lasinen näytönsuoja toimii huomattavasti muovista kalvoa paremmin kosketusnäytön kanssa yhteen ja pysyy puhtaampana.

Litium-akkujen käytöstä (lataus, purku, säilytys)

Törmään jatkuvasti sekä työssä, että "siviilissä" litium-pohjaisten akkujen kanssa väärinkäyttöön ja sen seuraamuksiin. Yritän tässä kirjoituksessa kertoa "pähkinän kuoressa" miten li-ion ja lipo-akut käyttäytyvät noin pääpiireteittäin. Pick your poison, mikään akkutekniikka ei ole täydellistä.

Suorituskyvyn maksimointi pitkänä kertalatinkina: lataa akku mahdollisimman nopealla laturilla (korkean latausjännitteen laturit) täyteen asti. Siten saadaan suurin kertakäyttöinen kapasiteetti käyttöön, mutta varjopuolena on pienempi määrä lataussyklejä akun elinkaaressa. Eli harvemmat lataukset, mutta vähemmän latauskertoja. Tätä voidaan käyttää myös keinona palauttaa akun täyttä kapasiteettia käyttöön, mikäli pitkä matalamman tehon latauskäyttö on vähentänyt oleellisesti maksimisuorituskykyä. Vain tarpeeseen, ei jatkuvaan käyttöön.

Suorituskyvyn maksimointi akun pitkänä elinkaarena: lataa akku vain noin 80% asti, pidä laite mahdollisimman viileänä (0-20°C) akun osalta. Älä pura alle 50%. Haittapuolena lyhyt käyttöaika akkuvirtaa tarvittaessa. Kaikki laitteet eivät myöskään tue vajaaseen ylläpitolataukseen jättämistä, vaan joutuu kikkailemaan itse. Akun lataussyklien määrä kuitenkin moninkertaistuu ja akun käyttöikä kasvaa huomattavasti ylläpitolatauksessa säilyttäessä. Soveltuu huonosti jatkuvaan akkuvirralla käyttöön, mutta hyvä vaihtoehto varavirtalähteelle.

Suorituskyvyn ja elinkaaren kannalta paras kompromissi (suositus yleisesti akkukäytöllä käyttäessä): lataa akku täyteen ennen käyttöä, mutta vain hätätilanteissa pikalaturilla ja normaalisti hitaammalla peruslaturilla. Pikalaturilla saa hieman tehokkaamman kertalatauksen (pidempi latauskertakohtainen käyttöaika), mutta sekin lyhentää akun elinkaarta kuten liian syvä purku. Älä käytä loppuun asti ja lataa mielummin vaikka lähes täydestä jälleen täyteen, jos olet epävarma lataustilasta. Mikäli akku pitää jättää jostain syystä pidemmäksi aikaa säilitykseen, ota se irti laitteesta noin puoliväliin purettuna (40% on lähellä optimaalista lataustilaa) ja säilytä kuivassa tilassa 0-20°C lämpötilassa. Jos tiedät suurin piirtein käytössäsi akun "tyhjäksi" purkuajan tai täydeksi latausajan, päättele siitä oikea latausmäärä/purkumäärä. Mielummin kuitenkin vähän liikaa latausta kuin liian vähän.

Korkeaan lämpötilaan (kuten kesällä kuuma auto) säilytykseen jättäminen ja erityisesti täyteen ladattuna kuumassa säilytys vähentää akun kapasiteettia nopeasti ja pysyvästi, joten vältä täytenä kuumassa säilyttämistä samoin kuin edes lähes tyhjänä säilyttämistä.

Kännyköissä, tableteissa ym. jatkuvan akkukäytön mobiililaitteista laita virransäästötilan raja-arvoksi 50% ja lataa akku huomattuasi virransäästötilan menneen päälle. Sähkötyökaluissa suosi sellaisia työkaluja ja akkuja, joissa on akkukapasiteetin näyttö ja vältä viimeiseen asti tyhjentämistä, nämä eivät ole NiCD tai NiMH-akkuja.

Näissä akuissa ei ole muistiefektiä, mutta sen sijaan tyhjäksi käytetty kuumenee ladatessa niin paljon, että saattaa mennä kerrasta rikki ja lämpösuojat estää käytön lopullisesti. Lämpösuojien puute saattaisi sytyttää liian tyhjäksi käytetyn akun räjähdysmäiseen paloon ja joskus se saattaa tapahtua lämpösuojista huolimatta. Lataa heti edes vähän, kun huomaat matalan akkukapasiteetin.
Litium-pohjaisia akkuja ei ole pakko ladata kerralla täyteen, mutta älä säilytä pitkiä aikoja tyhjänä.

Kultainen keskitie on litium-akuille paras sekalaisessa käytössä.

Käytetyt lähteet: Battery University web-sivut, asiakaskokemukset ja muu eletty elämä. Artikkelissa kuitenkin seikkaperäisesti selostettuna (in english) akkujen sielunelämää ja esitetty käytännön kokeita teorian todentamiseksi.

Supcase Unicorn Beetle Pro (suojakuori Samsung Galaxy S7:lle)

Uusi puhelin tarvii uuden suojakuoren. Etenkin jos on niin liukas kaveri kuin Samsungin uudet älypuhelimet ovat, ne eivät nimittäin ota pysyäkseen kädessä ja ovat joka puolelta lasia. Mikä kätevä tapa tehdä noin 600 euron puhelimesta lyhytikäinen tai ainakin nopeasti huoltoon vietävä. No, kaikesta huolimatta itse asiaan.

Hommasin Amazonin kauppaviidakosta tämmösen nimihirviöllä pilatun edullisen suojakuoren, joka on suomennettuna yksisarvinen ammattikoppakuoriainen tai jotain sellaista. [linkki valmistajan sivulle]

Takakuori on vankkaa polykarbonaattia ja reunoistaan TPU-materiaalia. Suojaa hyvin putoamiselta ja kolhuilta muutenkin. On vähän turhankin jykevää tekoa, sillä liitäntöjen suojana oleva pohjaosuus on liian paksu esimerkiksi Flir One -lämpökameran liittämiseksi. Sitä varten täytyy hommata joku pidennyspalikka tai jatkojohto micro-USB:lle.

Mukana tulee kiinteällä näytönsuojakalvolla varustettu kännnykän naamaa suojaava kehikko. Kuten kuvasta voi päätellä (näkyvät pisteet heijastuksena salamasta), se ei ole ihan yhtenäisesti johtava ja lisäksi kyse on hyvin ohuesta naarmusuojakalvosta, joka uhrautuu aikaa myöten ja saattaa altistaa näytön kolhuista johtuville vaurioille. Kaiken lisäksi se on optisesti heikkolaatuinen, heijastuksia on paljon. Onneksi se on helposti irroitettavissa liimauksestaan ja näyttöön voi lisätä kehikon alle panssarilasin sen sijaan. Tai koko kehikon voi halutessaan jättää pois ja käyttää pelkkää suojakuoren takaosaa. Itse olen aikeissa vaihtaa siihen tilalle 0,2mm panssarilasin.

Pakettiin kuuluu myös vyöteline, joka on mielestäni lähinnä hankala. Puhelin kulkee nykyisin taskussani, eikä ole juuri mieltä roikotella sitä vyöstä, kun silloin tuon kokoluokan laite kovine koteloineen on vain väistämättä kaiken aikaa tiellä. Jäi hyllyyn koristeeksi. Mielummin olisin ottanut kunnon kovan suojalasin tai edes kovan suojamuovin näytölle tuohon kotelointiin.

Samsung Gear S3 Frontier (älykello)

Tuli hommattua tuollainen kapine hetken mielenhäiriön seurauksena. Se hetki venyi niin pitkäksi, että koin pakottavaa tarvetta saada pitkästä aikaa jotakin ranteeseeni ja tällä kertaa halusin sen interaktiivisena älypuhelimen kanssa symbioosissa elävänä rannetietokoneena. On siinä toki kellotoimintokin yhä, mutta tähän kelloon voi puhua ja se puhuu takaisin kuin 80-luvun tieteiselokuvissa ja action-leffoissa ikään. [linkki valmistajan sivulle]

Toimintaelokuvista tutut agenttitoiminnot ovat nykyisin arkipäivää ja kello kertoo täysistunnolla selatessasi, että olet 2400 metrin korkeudessa, huussin ulkopuolella on yöelämää vielä pari tuntia, ja että vaimo tavoittelee alppimökkiin sisälle jätetystä puhelimesta huolimatta ja vaatii vastaamaan heti.

Omassa käytössäni eniten käytettyjä ja mielestäni tärkeitä älykellon toimintoja ovat: 10 minuutin välein automaattisesti tapahtuva sykemittaus, uniseuranta ja liikuntaseuranta (puhelimen S Health -sovelluksen kanssa integroituna), kalenteritoiminnot, tekstiviestitoiminnot, puhelujen hallinta silloin kun ei puhelinta ole helppo kaivaa esiin, sähköposti, Spotifyn hallinta, taskulaskin, säävaroitukset (esimerkiksi nopeasti muuttuneen ilmanpaineen kohdalla) sekä tietenkin herätyskello ja yleisesti eri sovelluksista tulevien viestien pikatarkistus kellon ruudulta.

Myös WhatsAppin ja Facebook Messengerin viestien luku ja tarvittaessa vastaaminen kellosta käsin ovat varsin käteviä toimintoja. Ei tarvi enää joka juttua varten alkaa kaivelemaan puhelinta esiin tai hakea sitä juoksujalkaa toiselta puolelta kämppää, jos tulee viesti tai puhelu. Olettaen, että yleensä haluaa olla tavoitettavissa.

Muuten kätevästä käytöstä huolimatta tässä ei valitettavasti ole toimivaa suomenkielistä sanelua puheena, vaan joutuu käyttämään kosketusnäytöltä pientä näppäimistöä ja se tuottaa ongelmia erityisesti tilanteissa, joissa kaipaisi mahdollisuutta vaivattomaan viestiin vastaamiseen. Esimerkiksi autolla ajaessa ruutuun tulee perhe-ryhmän viesti, johon pitäisi lapsille vastata, mutta kännykän taskusta kaivaminen turvavyön alta on hyvin huono idea. Siinä tilanteessa on kuitenkin melkeenpä pysähdyttävä seuraavalle pysäkille, sillä sanelun puutteessa näppäimistön käyttö vapaalla kädellä on melko arpomista ja yleensä viesti lähtee vajaana ja parin väärän sanan kanssa, kun painaa vahingossa "lähetä". Myöskin Samsung-näppäimistön suomi-sanakirja on auttamattoman huono, ainakin stadin slangin tai muunkin puhekielen kanssa. Tulee jatkuvasti täysin vääriä sanoja ja yleiskielestäkin vääriä sanamuotoja ensisijaisena, eikä listalta meinaa löytyä mitään järkevää vaihtoehtoa. Ja sanakirjan muokkaaminen kirjoittaessa on...no, en ole vielä sisäistänyt miten se tuossa kuuluu tehdä tai tapahtuu parhaiten.

Muutaman viikon käytön jälkeen tämä tuntuu varsin luonnolliselta osalta omaa itseäni, vaikka onkin tuollainen hieman kookas möhkäle, kuten monet urheilukellot ja vastaavat miestenkelloina ovat.

Ps. tämä trendilelu viihtyy symbioosissa Bluetooth LE (low energy) -yhteensopivan Samsungin älypuhelimen kanssa ja sellainen onkin käytännössä perusedellytys sen toiminnalle. Kaikki modernit Samsungin älypuhelimet käyvät eli ne uudet mallit, joita on viimeisen noin 3 vuoden aikana valmistettu. Itselläni on nyt Samsung Galaxy S7, mutta aloitin käytön Samsung Galaxy S4 Active-mallin kanssa.

Mitä sytytystulpat kertovat

Usein kuulee sanottavan, että tulppien keskielektrodin keramiikasta näkee, käykö laihalla vai onko seos ok. Ei se kuitenkaan ihan näin yksinkertaista ole. Toki todella pahasti rikkaalla seoksella ja liian kylmillä tulpilla saa tulpan mustaksi, mutta kaikki muu onkin moniulotteisempaa.
Mitä sytytystulpat siis meille kertovat ja miten?

1. sivuelektrodista näkee monia asioita:
- raja puhdistuneelle metallille kertoo kuinka sopiva lämpöarvo tulpalla on (rajan tulisi kulkea suurin piirtein keskellä taitoksessa, ja jos raja on lähempänä kierteitä niin tulppa on liian kuuma)
- sytytysennakkojen säätö jättää terävärajaisen nokijäljen täyskaasulla ja keskellä taitoksessa on optimaalinen kohta (lähempänä kierteitä liikaa ennakkoa polttoainelaadulle ja kauempana menetetään tehoa)
- myös perusennakko jättää oman vastaavan rajajäljen

2. kierteen uloin reuna kertoo seossuhteesta: vaaleanruskea kertymä on hyvä. Puhdas tai hyvin vaalea pinta tarkoittaa laihaa seosta. Musta nokikertymä vastaavasti rikasta seosta. Tämä värjäytyminen vastaa suunnilleen männän laen karstakertymää, sillä tämä kohta sijoittuu suunnilleen samalle etäisyydelle palorintaman kaasujen suhteen. Värjäymän tulisi olla tasainen koko kierros, jolloin seos on tasaisesti sekoittuneena palotilassa.

3. kierteet kertovat jälleen tulpan lämpöarvosta; 2-3 kierrosta tummempaa ja loput puhtaana = sopiva lämpöarvo. Vähemmän kertymää tarkoittaa liian kylmää ja enemmän liian kuumaa.

4. keskielektrodi ja sen eriste kertoo tummumisen suhteen rikkaalla tyhjäkäynnistä, eli ainakin eristeen tulisi olla kirkas. Keskielektrodi saa olla osin tummunut ja mikäli se on kokonaan kirkas, on tyhjäkäynti laihalla. Tummat pisteet keramiikassa ovat yleensä nakutuksen seurausta ja kiiltävät metalliset pisteet tarkoittavat niin raskasta nakutusta, että alumiinimännästä (tai kannesta) on lähtenyt pintaa irti.

Ps. Mikäli haluaa tarkistella säätöjä tulpan perusteella, tulisi tehdä lämpöseksi ajetulla koneella muutamia vetoja täyskaasulla, sammuttaa kone ja tarkistaa tulpat. Ajaminen sotkee etenkin sytytyssäätöjen jättämiä merkkejä sivuelektrodissa, sillä itsepuhdistuminen voi polttaa ne pois.