Turbon ohitusventtiilin vaihto

Turbon ahtopaineen tuottoa ohjataan sekä hukkaportilla, että erillisellä takaisinkierrätysventtiilillä (ohitusventtiili). Tätä ohitusventtiiliä käytetään esimerkiksi kaasuläppää sulkiessa estämään turbon siipiä vasten tuleva liiallinen painepiikki, sekä rajoittamaan turbon tuottamaa painetta tarvittaessa. Focus ST:n venttiili on takaisinkierrättävää mallia, joten osa tuotetusta paineesta palautetaan takaisin turbon ottopuolelle ahtopuolelta, mutta yhtään ei suhauteta kokonaan ulos järjestelmästä. Venttiileitä on olemassa myös suoraan ulkoilmaan sihisevää mallia, joka on tuning-piireissä suositumpi. Sitä en ymmärrä miksi se on suositumpi, sillä teknistä paremmuutta siinä ei ole ja puhdistettua ilmaa päästetään turhan päiten karkuun. Takaisin ilmansuodattimen suuntaan päästämällä sillä on myös suodatinta puhdistava vaikutus, kuten teollisuusimureissa käytettävä vastaava painevaihtelu puhdistustoimintona on osoittanut.


Alkuperäinen venttiili on malliltaan kaksiosainen, komposiittimuovikuorinen kalvoventtiili. 71000km aikana se vaikuttaa kuluneen jonkin verran, enkä ole täysin varma onko se jostakin saanut sisäänsä myös ulkopuolisia epäpuhtauksia vai onko kyseessä pelkät kulumametallit ja kuivavoiteluaine. Lisäksi alkuperäisen osan jousi on sen verran kevytrakenteinen, että se rajoittaa paineen tuottoa myös ohjaamatta eli päästää osan ahtopaineista karkuun mikäli paineet yrittävät nousta äkisti (nopea kierrosluvun nousu ja turbon kohtaama vastapaine tuottaa turbon sisäisesti korkeamman paineen).

Uudeksi venttiiliksi valitsin Mountunen valmisteen. Kyseinen venttiili on alumiinikoteloitu yksiosaiseksi ja myös mäntä on alumiinia. Myös uusi venttiili on takaisinkierrättävää mallia, mutta siinä on huomattavasti vahvempi palautinjousi ja se ei aukea yhtä pienistä paineista ilman alipaineohjausta.

Uuden venttiilin asennus on sekä yksinkertaista, että hankalaa. Lähdin tekemään vaihtoa ilman pyörän irrotusta, mutta nosturilla. Pyörä oli hieman pään tiellä, mutta paikat ovat ahtaat siitä riippumatta. Vetoakselin yläpuolelta pääsee käsiksi ruuveihin ja tukivarren vierestä saa toisen käden tarvittaessa apuun. Jotkin moottorin ruuvin kannoista ovat hieman tiellä, joten kannattaa valita pitkä kuusiokolohylsy mikäli mahdollista. Jatko ottaa kiinni ruuvin kantaan ja letkuihin/johtoihin. Taskulampun saa näppärästi tukivarren päälle/apurunkoa vasten tai johonkin metalliosaan kiinni mikäli käyttää magneettikiinnittyvää pientä valaisinta. Taisteluun kului pidempi aika kuin kuvittelin, mutta se oli tehtävissä mitään muuta purkamatta pois tieltä. Kiinnittäessä ruuvit takaisin käytin kierrelukitetta (keskilujaa laatua), sillä pienet ruuvit kohtaavat tuossa kohden jatkuvaa tärinää. Alkuperäisissäkin oli pieniä jäämiä kierrelukitteesta.

omakuva

autoni ("Mandariini") menu